Mulla on selvästikin Outi Pakkas-kausi meneillään. Viimeksi luin häneltä kirjan Pelistä pois, jonka päähenkilö Ilona Laaksola on nelikymppinen saneerattu pankkivirkailija ja nykyinen puhelinmyyjä. Hän elelee yksikseen, tekee iltaisin itselleen lasillisen tai pari ja ihailee ikkunastaan juhlavalaistua stadionin tornia. Hänen yksinäisiä päiviään piristää naapurin pikkuvanha kymmenvuotias Sorella. Tytön isä, Atte Söderberg, taas viettää hyvinkin vilkasta elämää. Ja vanha ystävämme Anna Laine tekee Aten firmalle mainosgrafiikkaa.
Eräänä sunnuntaina alakerran kukkakaupasta löydetään ruumis. Helmikuisten päivien aikana asiat saavat yllättävän ratkaisunsa.
Kirja oli ihan hyvä, vaikka toi monissa kohtaa häiritsevästi mieleen Pakkasen Punaisen pallotuolin, sillä tässäkin kirjassa käsiteltiin yksinäisyyttä, mustasukkaisuutta ja vanhoja kaunoja. Olisin toivonut, että kirjassa olisi käsitelty enemmän Ilonan elämää, sillä hänhän on päähenkilö. Saman ilmiön olen kylläkin havainnut myös muissa Pakkasen kirjoissa eli väkeä lappaa ovista ja ikkunoista ja välillä menee sekaisin siitä, kuka tässä onkaan päähenkilönä. Ei tästä mitään erityisempää jäänyt mieleen, paitsi että Sorellaa inhosin, ennen kaikkea hänen pikkuvanhaa ja näsäviisasta asennettaan.
Kaiken kaikkeaan kirja toimi kuitenkin hömpännälkään varsin hyvin.
