Halusin lukea Petri Karran Haarautuvan rakkauden talon ennen kuin katson sen elokuvan. Kirja on saanut aika ristiriitaisen vastaanoton, sillä osa tykkää kovasti ja osa on haukkunut kirjan lyttyyn. Enemmän taitaa kuitenkin olla niitä, joiden mielestä kirja ei todellakaan ole mikään mahtava lukukokemus.

Kirjan aihe on herkullinen, joten odotukset olivat (kritiikistä huolimatta) korkealla. Päähenkilöt Juhani ja Tuula ovat tavallinen hyvin toimeentuleva pariskunta, jonka liitto on juuri päättynyt eroon. Juhani on perheterapeutti ja Tuula yritysvalmentaja, molemmat ovat mielestään aikuisia ihmisiä ja pystyvät hoitamaan eron sulassa sovussa ja järkevästi. He jäävät asumaan espoolaisen omakotitalonsa eri päätyihin siksi aikaa että saavat talon myytyä. Mutta kun taloon tulee ensimmäinen yövieras, heidän avioliittonsa Pandoran lipas aukeaa ja vapauttaa vihan vitsaukset.

Haarautuvan rakkauden talo on hulvaton farssi, järkyttävä tragedia ja terävä analyysi parisuhteen olemuksesta. Valloittavat henkilöt ja vetävä juoni naurattavat ja itkettävät vuorotellen ja jättävät lukijan mieleen kysymyksen: minkälaisessa parisuhteessa sinä elät?

Ei tämä kirja mikään suoranainen rimanalitus ollut, mutta ei myöskään singahda lempikirjojeni top kymppiin. Kuten sanoin, aineksia olisi ollut hulvattomaan tarinaan, varsinkin jos olisi keskitytty ainoastaan Tuulan ja Juhanin sekä heidän hoitojensa väliseen draamaan. Sen sijaan kirjaan alettiin vierittää Juhanin ja Tuulan sukulaisia ja alamaailman kuvioita, jotka sekoittivat tarinaa. Okei, ehkä kukaan ei olisi jaksanut lukea 400 sivua pelkästään Tuulan ja Juhanin avioerosekoiluista, mutta alamaailman tuominen kuvioihin ontui aika pahasti.

Olen tainnut joskus rehvastella, ettei ronski kielenkäyttö minua paljoa hetkauta. No tässä hetkautti. Tai lähinnä ärsytti lukea sivu tolkulla älyttömistä panokohtauksista. Ja se monin paikoin älyttömyyksiin menevä (roisi) kielenkäyttö otti myös päähän. Mistä tulikin mieleeni, että ei ollut kovin mukava lukea kerta toisensa jälkeen Juhanin älyttömästä ihramahasta ja läskivartalosta. Kyllä jo vähemmästäkin ymmärtää, että Juhani on niin vastanmielinen läskikasa, ettei Tuula voi häntä haluta. Kiinnitin huomion myös siihen, että takakansitekstissä puhuttiin jatkuvasti Juhanista ja Paulasta, mutta kirjassa Paula olikin muuttunut Tuulaksi. Ei mikään iso juttu, mutta vähän häiritsi.

Plussaksi täytyy ehdottomasti laskea mielenkiintoiset päähenkilöt, etenkin Juhani, ja olihan kirjassa myös monia hauskoja juttuja ja kiinnostavia juonenpätkiä. Pienellä viilauksella tästä olisi saanut kelpo kirjan.