Marika Uskalin kirjoittama nuortenkirja Hopeanorsu kertoo ysiluokkalaisesta Jonnasta, joka käy musaluokkaa. Musiikinopettaja Lauri, nuorekas, komea ja tyttöjen suosikki, säveltää luokalle musikaalin, jonka lauluroolin hän antaakin Jonnalle, lahjakkaalle pianistille. Miksi ihmeessä?

Jonna ja hänen parhaat ystävänsä Karo, Nelli ja Inka muodostavat lutkaletkan, joka on yhdessä kotona ja koulussa. Letkan suosikkipuuhaa on kannustaa ja fanittaa Piippolan vaaria, luokan poikien bändiä. Letka on tehnyt keskenään verivalan ja sopinut, että kaikista asioista kerrotaan. On kuitenkin jotain, mistä muilla ei ole aavistustakaan. Isättömällä Jonnalla ja Laurilla on jo vuoden ollut suhde, josta ei saa kertoa kenellekään. Lauri on toisaalta ainoa mies Jonnan elämässä ja siksi niin ihana, mutta suhteessa on kyllä jotain hämmentävääkin.

Syksyllä koulun alettua Jonnan luokalle tulee uusi poika, Miko, johon Jonna ihastuu ensi kerran. Synkkä salaisuus kuitenkin sitoo häntä. Hopeanorsu, jota Miko kaulassaan kantaa, symboloi kahleista vapautumista. Voiko Miko vapauttaa Jonnan?

Hienosti kirjoitettu kirja kamalasta aiheesta. Opiskelen itse opettajaksi enkä kyllä voisi missään tapauksessa kuvitella aloittavani suhdetta oppilaaseeni. Mutta valitettavasti meitä on moneen junaan. Kirjassa Lauri oli kuvattu juuri niin ällöksi ja perverssiksi, että lukijan vihat ovat varmasti hänen puolellaan. Jonna oli minusta tahdoton ja omatunnoton typerys, joka teki niin kuin Lauri käski. Oliko tällä tarkoitus näyttää, kuinka isätön Jonna oli täysin Laurin talutusnuorassa ja kaipasi luotettavaa ja turvallista aikuista? Kirjassa oli muutamia aukkoja, jotka jäivät häiritsemään. Mitkä oikeastaan olivat Laurin motiivit? Kirjailija antoi muutamissa kohdissa ääneen Laurille ja niissä kohdissa Lauri kyllä vakuutteli rakkauttaan. Myös Karon, Jonnan ystävän, tarina jäi jotenkin hämäräksi. En viitsi paljastaa siitä sen enempää, mutta mietin vain, oliko kaikki totta vai keksittyä.

Kaikesta huolimatta tutustumisen arvoinen kirja.