Nyt sain luettua Laila Hietamiehen Anni -sarjan kokonaan. Monta kertaa nämä sarjan viimeiset osat ovat sellaisia, joissa vain vedetään langat yhteen eikä uusia tapahtumia kauheasti ole, vaan selvitellään ainoastaan vanhoja kiistoja ja kaunoja. Kesän korkea taivas on juuri tyypillinen esimerkki näistä sarjoista. Monesti sarjan viimeisiä osia lukiessa tulee mieleen, että viimeinen kirja on nimenomaan kustantajan toive (rahastuskikka) eikä kirjailijalla välttämättä olisi ollut eväitä jatkaa kyseistä sarjaa.

Kirja alkaa siitä, kun jo aikuiseksi varttunut Anni palaa Suomeen vietettyään monta vuotta isänsä luona Kanadassa. Paljon on ehtinyt tapahtua vuosien aikana; Viipuri ja Sortavala, kuten koko Karjala, on menetetty ja sota on jättänyt jälkensä ihmisiin ja heidän välisiin suhteisiin. Suomessa Anni asettuu asumaan tätinsä Mirjamin luo Virolahdella sijaitsevaan huvilaan. Salaperäinen, suuren omaisuuden itselleen hankkinut Mirjami on aina kiinnostanut Annia, sillä toimillaan Mirjami on suututtanut sekä läheisensä että monet muutkin ihmiset. Yleisesti liikenaista pidetään syöjättärenä ja suorastaan ilotyttönä, joka surutta metsästää seurakseen vanhempia varakkaita herrasmiehiä. Suvimajaan saapuessaan Anni päättää kirjoittaa Mirjamin tarinan, jota täti alkaa kertoa sisarentyttärelleen. Erityisesti Annia askarruttaa se, miksi hänen tätinsä Mirjami ja Katri ovat olleet vuosikymmenen ajan riidoissa keskenään.

Tapahtumat sijoittuvat juhannuksen seutuun 1940-luvun puolivälin tienoille. Mirjami päättä kutsua kaikki sukulaisensa huvilalle juhannuksen viettoon aivan kuten vanhoina hyvinä aikoina. Tarkoituksena on viettää aikaa yhdessä ja selvittää kaikki vanhat kaunat. Pääosassa on erityisesti Mirjamin ja Katrin välirikko. Tässä kirjassa kertojana toimii Anni, mutta suuressa osassa on myös Mirjami, jonka tarinaa valotetaan. Mirjamista kertoo mm. myös hänen äitinsä sekä sisarensa. Kirjan lopussa suunvuoro annetaan myös Mirjamin sisarelle Katrille, jonka menneisyydellä on hyvin tärkeä asema Mirjamin tarinassa. Kaikki ei ole niin hyvin kuin miltä näyttää…

Tätä viimeistä osaa lukiessani löysin uuden suosikkihenkilön, Katrin. Aiemmissa kirjoissa Katrin henkilökuvaa on sivuttu vain vähän, mutta tässä romaanissa se sai lisää lihaa luidensa ympärille. Kirjan lopussa esitelty Katrin tarina on kerrassaan kiehtova ja sitä olisin voinut lukea ihan kirjan verran. Sen sijaan edellisen kirjan suosikkihenkilööni Mirjamiin petyin. Mirjami olikin vain sydämmetön ihminen, joka jahtasi muiden puolisoita. Tosin kirjan lopussa Mirjamista tuli esiin myös se inhimillisempi puoli ja samalla tarjottiin myös pieni selitys sille, miksi Mirjami on käyttäytynyt niin kuin on. Hämäräksi jäi se, miksi Mirjami näki niin paljon vaivaa auttaakseen ja miellyttääkseen muita, melkein tuntemattomia ihmisiä, mutta kohteli omia lähisukulaisiaan melko tylysti. Olisin halunnut seurata kirjoissa myös Raisan ja Outin tarinaa. Varsikinkin Raisa jäi jokaisessa osassa taustalle ja olisin ollut halukas tietämään, millainen ihminen hän on. Outi taas kiinnostaa, sillä mietin miksi hän vaihtoi sairaanhoitajan työnsä avioliittoon tiukan ja tylsän pappismiehen kanssa ja koulutti itsensä vielä diakonissaksi.

Kesän korkea taivas oli hyvä kirja, mutta ei yltänyt läheskään samalle tasolle kahden aiemman Anni -sarjan kirjan kanssa. Kirja olisi voinut olla ehkä hivenen realistisempi, sillä jos ajatellaan että eletään pula-aikaa, niin tuskinpan ihmisillä oli varaa ajella jatkuvasti autolla tai syödä maatilan herkkuja. Tosin kirjassa mainitaan Mirjamin sanomana, että kun rahaa kerran on niin silloin sitä kannattaa käyttää. Eli rahalla saa ja hevosella pääsee. Loppua kohti kirjan juoni alkoi muuttua yhä saippuasarjamaisemmaksi, kun selvisi, että “melkein kaikki olivat olleet kaikkien kaa”. Muuten tämä kirja oli viihdyttävä ja nopea lukukokemus, jota kaikesta huolimatta voin suositella muillekin!