Mansikkatyttö on Anja Gustafssonin toinen dekkari. Ensimmäisen, Antiikkilipaston, olen lukenut joskus ennen blogia ja tykkäsin kovasti. Eipä pettänyt odotuksia tämä Mansikkatyttökään.

Kirjan päähenkilö on eläkkellä oleva Paula Roos, joka viettää kesää mökillään Tammisaaren saaristossa. Ystävänsä välitykselllä Paula tutustuu Tammisaaren taidepiireihin. Ylellisessä huvilassa on esillä sensuelli maalaus “Mansikkatyttö”, joka nostaa pintaan tunteita sekä epäilyjä kansainvälisestä taideväärennösbisneksestä.

Paulan kesäinen idylli järkkyy pahan kerran, kun hän löytää merestä ruumiin. Poliisin tutkimuksissa ratkaisevia todisteita ei tahdo löytä millään ja epäiltyjä kalvaa rahanhimon lisäksi intohimoinen mustasukkaisuus. Paula saa tietää, että vuosi sitten seudulla on tapahtunut toinen hukkumiskuolema, joka todisteiden puutteessa todettiin onnettomuudeksi. Tapaus alkaa askarruttaa Paulaa, joka alkaa pohtia, onko kyseessä sama tekijä. Kun hän vielä selvitää parin sattuman merkityksen, on aika paljastaa murhaaja.

Mansikkatyttö on varsin perinteinen ja kepeäkin dekkari, joka osui ja upposi ainakin minuun. Mielenkiintoista oli murhaselvittelyjen ohessa lukea taiteesta. Ainoa vika oli siinä, että murhaajan arvasi heti kättelyssä. Muuten kesäinen tarina sopi luettavaksi oikein hyvin näin keskellä talveakin. Taidankin lukaista uudelleen tuon Antiikkilipaston odotellessani Paulan uusia seikkailuja, joita toivottavasti on tulossa lisää