Jee jee! Eka Eira Pättikangas, jonka jaksoin lukea kannesta kanteen:) Olen aloitellut monia Pättikankaan kirjoja (miten muuten voi olla ihmisellä näin vaikea sukunimi, kirjoitan sen toistuvasti väärin Pärttikangas), mutta jotenkin ne vain ei ole kolahtaneet. Tykkään kyllä kovasti historiallisista kirjoista ja etenkin sellaisista, jotka kertovat lähihistoriasta. Puhelinpylväiden varjossa valtatie on juuri mieleiseni kirja, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin yhteiskunnan ja teollisuuden murros alkaa.
Kirjan päähenkilö on nuori Hanna, jonka vanhemmat ovat kuolleet, ja siitä asti Hanna on ollut kasvattityttärenä Ylä-Kaipian talossa. Kasvatti tosin taitaa olla hieman väärä sanavalinta, sillä Hannaa kohdellaan talossa enemmän piikana. Isäntäväki on melkoisen ynseää ja arki harmaata puurtamista, mutta iloa Hannalle tuovat ystävät ja eritoten eräs Vesteri. Myös luoman mutkassa seisova vanhempien entinen kotimökki tuo Hannalle uskoa tulevaisuuteen, sillä tultuaan täysi-ikäiseksi Hanna saisi Viikin takaisin itselleen. Pilveen ilmestyy kultareunus, kun Seinäjoelta saapuu yllättäen iloinen Olga-täti, joka vie Hannan mukanaan kaupunkiin vasta liikennöimään alkaneella linjurilla. Hannasta tulee apulainen Olgan kahvilaan. Kaupungissa Hannan elämä muuttuu kertaheitolla: hän leikkauttaa tukkansa ajan muodin mukaan lyhyeksi, lyhentää helmojaan, käy elokuvissa ja tutustuu pirssiä ajavaan Villeen. Maailman uudet ilmiöt saavuttavat Hannan upouuden radion sekä pirtun salakuljetukseen syyllistyneiden kotikylän poikien välityksellä. Kaikki olisi muuten vallan mainiosti ellei Hannan mieltä kaivertaisi ikävä takaisin kotikylään ja Viikkiin…
Ihan mukavaa luettavaa oli tämä kirja. Tykkäsin erityisesti ajankuvasta, joka välittyi juuri radion ja pirtun kuljettajien kautta. Erikoismaininta siitä, että puheenvuorot oli kirjoitettu vahvalla pohojalaismurteella. Aluksi murre tuntui oudolta ja jotkut sanatkin jäivät epäselviksi, mutta mitä pidemmälle kirja eteni, sitä enemmän aloin nauttia tästä kielestä. Eteläpohjalaismurre on kyllä yksi ihanimmista murteista, joita tiedän! Seuraavaksi aion jahdata kirjastosta Pättikankaan uusinta romaania Edessä uusi kevät (tai joku vastaava). Esittelytekstien mukaan sen pitäisi kertoa vielä enemmän lähihistoriasta elikkäs sota-ajasta. Kiva nähdä millaisen tarinan Pättikangas kehittää sota-ajasta.
