Sara haastoi minut tekemään listan itselleni merkityksellisistä kirjoista. Ensimmäinen reaktio oli ”apu-wa”, sillä vaikka listoja harrastankin, ei suosikkikirjojen listaaminen ole ikinä ollut helppoa puuhaa. Heti ensimmäinen ongelma on siinä, millä perusteella listan teen: valitsenko siihen hyviä kirjoja, vaikuttavia kirjoja vai itselleni muuten vaan tärkeitä kirjoja? Tähän listaan ajattelin lopulta valita vähän kaikenlaisia kirjoja. Kirjat eivät ole mitenkään paremmusjärjestyksessä, paitsi ehkä numero 1 on ihan ykkönen.
1. Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla
Aloitan vähän mielikuvituksettomasti tällä. Luin pari ensimmäistä osaa joskus lukioaikana ja koko trilogian uudestaan viime kesänä ja sarja teki suuren vaikutuksen. Erityisesti pidin siitä, että kansien välissä on Suomen koko lähihistoria. Lisäksi henkilöt ovat aitoja ja herkullisia hahmoja. Oma suosikkini Jussi, joka jäyhällä tavallaan on kuitenkin kamalan hellyttävä.
2. Chimamanda Ngozi Adichien: Puolikas keltaista aurinkoa
Luin kirjan vasta vähän aikaa sitten, joten muistikuvat ja tunteet ovat vielä pinnassa. Pidin kirjasta, koska se kertoi Afrikan historiasta, josta minulla ei ole erityisemmin tietoa. Vaikka kirja kuvasikin Biafran sotaa, mikä sinänsä on järkyttävä aihe, pidin siitä, että kirjassa välähteli toiveikkuus ja henkilöt olivat ihanan optimistisia. Vähän pliisusti sanottu, mutta kirja oli vain niin valloittava.
3. Reko ja Tina Lundán: Viikkoja, kuukausia
Kirja on järkyttävä kertomus ihan tavallisesta perheestä, jonka isä sairastuu syöpään. Viikkoja, kuukausia aiheutti valtavat tunnereaktiot, sillä välillä huomasin raivoavani mielessäni "jätkä hei, sä olet kuolemansairas ja meet silti mieluummin dokaamaan kavereittes kanssa kun perhees kanssa Särkänniemeen". Tämä on myös ainoa kirja ikinä, joka on saanut minut itkemään. Kirja opetti ainakin sen, että elämä on lyhyt ja siksi se kannattaa elää niin täysillä kun uskaltaa.
4. Katri Vala: Kaukainen puutarha
En erityisemmin lue runoja, koska mulla on ollut se ennakko-asenne, että runot ovat kamalan vaikeaselkoisia. Opiskelujen myötä olen joutunut tarkastamaan asennettani runoihin ja saanut todeta, että hyviäkin runoja on olemassa, kun niihin viitsii paneutua. Katri Valan Kaukainen puutarha on minulle siinä mielessä tärkeä kirja, että tämä oli ensimmäinen runokokoelma jonka koskaan olen lukenut. Tämä sai minut käsittämään, että kaikki runot eivät välttämättä ole vaikeaselkoisia. Tämän kokoelman runot henkivät elämänhurmaa ja siksi pidänkin tästä enemmän kuin muista Valan kokoelmista.
5. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
Viidettä kirjaa mietin tosi pitkään, mutta päätin valita tähän jonkun lapsuuden tai nuoruuden lempparin. Luin Anne Frankin päiväkirjan ekaa kertaa kuudennella luokalla ja ihastuin kirjaan kovasti -vaikka samalla vihastuinkin natseihin ja Hitleriin ja heidän tapaansa kohdella juutalaisia. Yläasteen kuluessa luin päiväkirjan monta kertaa, kuten myös melkein kaikki suomenkieliset kirjat, jotka Anne Frankista löysin. Viimeisen kerran luin Anne Frankin päiväkirjan joskus parisen vuotta sitten eikä se tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin joskus nuorena tyttönä: syynä voi olla se, että olen lukenut muitakin tarinoita juutalaisvainoista ja keskitysleireistä plus kuullut vihjailuja siitä, ettei Frank oikeasti kirjoittanut itse tätä tarinaa etten sykähdyttänyt samalla tavalla kuin joskus nuorempana. Terhi Rannelan Amsterdam, Anne F. ja minä avasi minulle uusia näkökulmia Anne Frankiin, erityisesti siihen, oliko Anne kenties lesbo. Ehkä olisikin aika tarttua kirjaan uudestaan ja lukea sitä tuolta kantilta.
Tällainen oli minun listani. Lista elää jatkuvasti sitä mukaan, mitä enemmän uusia kirjoja luen. Minulle tärkeitä, muttei välttämättä kovin hyviä kirjoja, olisi ollut vaikka kuinka moneksi listaksi asti. Ehkäpä innostun joskus rakentelemaan sellaistakin listaa.
En haasta ketään, mutta jos joku halajaa tehdä samanlaisen listan laitaakoon linkkiä kommentti-osioon, niin pääsen vakoilemaan muiden suosikkeja.
