Opiskelukiireet on tältä keväältä vihdoin ohi ja sen kunniaksi kaipasin jotain viihdyttävää lukemista. Kirjastossa eteeni osui Ally O'Brienin Agentti, joka takakannessa lupasi olla viihdyttävämpi kuin Sinkkuelämää. Kiinni veti, kirja lähti mukaan.

Kirjan pääosassa seksikäs, terävä ja itseironinen kirjallisuusagentti Tess Drake, joka on yksityiselämässään erikoistunut varattuihin miehiin. Hänellä on monia kovan luokan asiakkaita, tärkeimpinä miljoonia takova pandakirjailija Dorothy Starkwell sekä masentunut sekakäyttäjä Oliver Howard. Kun Tess sekoitetaan ex-pomonsa murhatutkintaan, elämä alkaa saada trillerimäisiä käänteitä. Oman firman perustaminen joutuu vastatuuleen, kirjailijat aiheuttavat päänsärkyä, miehet osoittautuvat selkärangattomiksi sioiksi - niin satunnaiset panot, seksillä kiristävät kustannustoimittajat kuin ihanilta vaikuttaneet rakastajatkin...

Valintani ei olisi voinut mennä pahemmin pieleen: ehdin melkein viimeiselle sivulle asti ennen kuin tajusin, mikä tässä kirjassa otti niin suunnattomasti päähän: se, että kirja yritti liikaa. Se yritti olla liian hauska, liian koominen ja liian chiclitmäinen. Parhaiten liiallisuutta kuvaa takakannen pätkä kirjasta:

"Suihkussa käytyäni valitsin tiukimmat farkut, joihin mahdun ilman että verenkirto lakkaa ja alakroppa pitää amputoida. Valitsin push up -rintsikat, koska olin menossa lounaalle Guy Droste-Chambersin kanssa, ja neuvottelut sujuivat aina paremmin silloin, kun rintani olivat tyrkyllä. Pukeuduin mansikanpunaiseen silkkipaitaan ja jätin kaksi ylintä nappia auki. Ahdoin jalkaani tyrmäävät mustat korkkarit. Teräväkärkiset. Peilinkiiltävät. Kahdeksan sentin piikkikorot. Horjahdin hieman, koska yläilmoissa oli niin ohuelti happea."

Joopa joo, enää en kyllä usko mihinkään takakannen mainospuheisiin.