Lukeminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle, kun olen keskittynyt koulutöihin. Ettei bloggaaminen kuitenkaan vallan unohtuisi, ajattelin postata tänne jo aikoja sitten lukemani kirjan, joka kaikessa kiireessä on jäänyt kommentoimatta.

Kreetta Onkelin Ilonen talo on romaani levottomasta lapsuudesta. Se näyttää viisitoista vuotta Tomperin perheen elämää: isä siirtyy Jumalan luo, äiti sahtitonkaan, Birge-sisko kapinoi, mummo jahtaa äitiä ja pappa haaveilee Intiasta. Talon ympärillä nurmikko metsittyy, kukkapenkit kasvavat umpeen.Ilosessa talossa kaikuu nauru, joka arvaamattomasti vaihtuu itkuun tai Eikka Leikkaan. Keinot elää elämäänsä tavalla tai toisella surusta ja häpeästä huolimatta löytyvät.

Kirja oli järkyttävä kuvaus tasapainottoman alkoholistiperheen elämästä. Vielä järkyttävämmän kirjasta teki se, että kertojana toimii perheen tytär Ruuth. Jossain vaiheessa aloin kyllä epäille Ruuthin juttuja: onkohan kaikki todella niin kuin lapsi sen kertoo. Järkyttävästä aiheesta huolimatta kirja oli nopeaa luettavaa (148 sivua). Olen nähnyt myös kirjan pohjalta tehdyn tv-elokuvan, mutta se oli paljon kirjaa huonompi.

Susa suosittelee!