Eve Hietamiehen tuoreimman kirja, Yösyötön, päähenkilön, toimittajana työskentelevän Pasasen Antin, elämä on mallillaan: on vaimo ja vastasyntynyt pikkuinen poika, koti ja kaikki. Vauvan syntymä on kuitenkin kovempi juttu Antin vaimolle, sillä hän joutuu psykoosiin ja sairaalaan suljetulle osastolla. Yhtäkkiä Antti joutuu olemaan se, joka ottaa vastuuta Paavo-vauvan hoidosta ja heräämään öisin juottamaan Tuttelia vauvalle. Kun Pia ei enää halua palata perheensä luo, alkaa Antilla uuden elämän opettelu. Siihen elämään ei todellakaan kuuluu juttukeikat, baari-illat, sunnuntaipäivät sängyssä seksin ja leffan merkeissä tai tennistunnit kaverin kanssa. Sen sijaan päivää rytmittävät pyykinpesu, syöttäminen, Teletapit ja päivät puistossa kotiäitien seurassa. Mistä hitosta Antin kaltainen äijä löytäisi ne äitigeenit?

Ensin olin vähän pettynyt tähän kirjaan, sillä luulin että kirja jatkaisi Hietamiehen edellisestä kirjasta,Puolinaisesta, tuttujen Ilonan ja Iivarin tarinaa. Loppujen lopuksi olikin varsin toimiva vaihtoehto kuvata vauvaperhe-elämää isän silmin. Yleensä lapsiaan kotiin hoitamaan jäävät isät näytetään jonkinlaisina sankareina, mutta Yösyötössä siitä ei ollut pelkoa vaan Antti kuvattiin aitona ja tavallisena ihmisenä, kun hän pohti pitääkö lapsi viedä lääkäriin kirkkaan vai vihreän rään vuoksi? Kirjan ehkä herkullisinta antia olivat äitien keskustelut leikkipuistossa, varsinkin kun mietti, miltä ne näyttävät miehen silmin.