Sain joululahjaksi Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan toisen osan, mutta ennen sitä piti tietysti lukaista se eka osa eli Mustat morsiamet.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 20-30-luvun Kuopioon, jonne nuori Anna muuttaa maalta. Anna suunnittelee itselleen tyytyväistä pientä elämään piikatyttönä, mutta törmätessään tummasilmäiseen Lassiin nämä suunnitelmat saa unohtaa. Anna avioituu Lassin kanssa ja siirtyy sen jälkeen omituiseen, hallitsemattomaan maailmaan. Eletään sisällissodan jälkeisiä vuosia, jolloin poliittinen tilanne käy kuumana. Anna löytää miehensä taskusta epäilyttäviä lappusia, jolloin hänelle selviää, että Lassikin on punikki. Lassin menneisyyden paljastuminen ei ole Annalle helppoa, sillä hänen mielessään taistelevat toisaalta äidin ja anopin syvä uskonnollisuus, toisaalta taas Lassin luonnontieteellinen maailmankatsomus. Eikä kestä kauaa, kun Lassi pidätetään.

Kirjaa lukiessa tuli tunne, että olen lukenut tämän joskus aiemminkin, mutten vain muistanut sitä. Ihmettelen, miksei tämä lukukokemus ole tullut aiemmin mieleen, sillä minusta tämä oli todella mielenkiintoinen ja mukaansatempaava kirja. Erityisesti pidin siitä, miten kirjassa kuvattiin Annan kasvua. Kirjan alussa Anna oli arka ja jotenkin nyhverön oloinen, mutta lopussa hän oli saanut lisää rohkeutta. Mustat morsiamet on saanut Savonia-palkinnon eikä todellakaan syyttä. Ehdottomasti aion lukea jatko-osatkin.