Laura Lähteenmäen Kaaso kertoo Ilonasta, joka kesän aikana joutuu kaasoksi kolmiin häihin. Edessä on kesä täynnä koemeikkejä, laahuksia ja lahjalistoja, asioita joista Ilonalla ei ole aiemmin ollut harmaansinistä aavistustakaan. Näköalapaikka pariskuntien onneen ei kuitenkaan ole herkkua sinkulle, varsinkaan kun takana on yksinäinen talvi ulkomailla eivätkä pätkätyöläisen rahat riitä kesänmittaisiin kemuihin.

Lapsimorsian, prinsessamorsian, pakkomorsian, toisen kierroksen morsian… Pitsiunelmat ovat kaukana kaason arjesta, mutta eivät morsiantenkaan helmat aina hulmua. Toisten auttamisella on rajansa, ja ne tulevat nopeasti vastaan, jos omat tarpeet jäävät toistuvasti sivuun. Silloin uupumuksen rajoilla kamppaileva kaaso voi syyllistyä ylilyöntiin, helposti toiseenkin.

Takakansitekstin pohjalta odotin kirjalta paljon, mutta petyin. Ehkä eniten nyppi Lähteenmäen kirjoitustyyli ja se, ettei tässä kaksi ja puolisataa sivuisessa kirjassa ollut muuta sisältöä kuin morsianten skitsoilu häiden lähestyessä ja Ilonan voivotukset siitä, miten koko ajan pyydetään kaasoksi vaikkei millään haluaisi… Loppukin oli vähän kummallinen. Sanalla sanoen: en pitänyt.