Kirjailija Laila Hietamies kuvaa kirjassaan Joulumuisto ensimmäistä rauhanajan joulua pienen tytön näkökulmasta. On jouluaatto ja tyttö leikkii pihalla vastasataneessa lumessa jutellen kolmelle koivulle kaikista mieltäpainavista asioista. Eniten mieltä painaa sodassa kaatunut isä, jota nimettömäksi jäänyt kertoja kaipaa edelleen, sekä mahdollinen uusi isäpuoli. Tyttö purkaa koivuille kokemuksia evakkomatkasta, yksinäisyydestä ja aikuisten suhteesta toisiinsa, siitä kuinka mummo ja taata riitelevät jatkuvasti ja kuinka äiti tapailee uutta miestä. Huolena ovat myös koivut, rakkaat kuuntelijat, jotka taata on uhannut kaataa.

Herttainen ja surumielinen kirja pienen tytön liian suurista huolista. En tunne Laila Hietamiehen taustoja enkä tiedä, kuinka paljon tässä tytössä on samaa kuin Hietamiehessä itsessään. Veikkaisin kuitenkin, että hän kuvaa paljon omia tunteitaan sodannähneen lapsen näkökulmasta. Parasta kirjassa oli tuo lapsikuvaus, josta Hietamiestä on usein kehuttu.