Mikä kirja sopiikaan paremmin itsenäisyyspäivään kuin Laila Hietamiehen Hylätyt talot autiot pihat, joka on kolmas Suontaan kylän elämästä kertova kirja.
Tässä kirjassa eletään kevätkesää 1944. Suontaan pikkuruinen kylä Karjalan kannaksella on naisten kylä. Murhe ja toivo sydämmessä rakentavat talvisodan evakkomatkalta palanneet naiset ja lapset elämää palaneiden kotien raunioille. Naisten voimin on kynnetty pellot ja istutettu perunat sekä korjailtu taloja asuttavaan kuntoon. Elämä voisi olla melkein mallillaan, kunnes eräänä tavallisena alkukesän päivänä itäinen taivaanranta repeää hurjaan jylinään. Naiset joutuvat äkkiä pakkaamaan tavaransa ja siirtymään Viipuriin, josta tulee kirjan tapahtumien keskipiste. Ennen niin vilkas ja välitön, elämisen riemua pursunnut kaupunki muuttuu suuren suomalaisen murhenäytelmän näyttämöksi. Mutta jälleen kerran elämä voittaa, vaikka sen saamaa suuntaa on vielä vaikea ymmärtää…
Kirja piti hyvin otteessaan ja tätä todella luki henkeä pidättäen, vaikka olenkin kirjan joskus aiemminkin lukenut. Kun tämä oli jo kolmas Hietamies lyhyen ajan sisään alkaa tarina tuntua jo tutulta. Kirja oli hyvä, mutta niin samanlainen kuin Hietamiehen muutkin kirjat. Luulenpa, että näiden kirjojen kohdalla pieni tauko on paikallaan.
