Eira Pättikangas on tunnettu historiallisista romaaneista, ja hänen uusimmassa kirjassaan  Edessä uusi kevät eletään talvi- ja jatkosodan aikaa. Kirjan päähenkilö on 17-vuotias Viivi, joka joutuu monen muun kyläläisen tavoin lataamaan patruunoita pimennetylle koulutalolle. Talven ankarat pakkaset paukkuvat nurkissa ja viholliskoneet lentelevät kylän päälle, mutta Viivin työpari, naapurikylän salskea Reima, tuo lievitystä harmauteen.

Välirauhan aikana nuoripari kihlautuu ennen kuin Reima joutuu armeijaan. Uusi sota on vasta alussa, kun Viivinkin kylään alkaa kantautua suruviestejä. Kaikesta on ankara pula, mutta venäläisten sotavankien sirmakka helisee ja nurkkatansseja riittää. Nuorilta sotaleskiltä vaan on ilonpito kielletty, sillä koko kylä tarkkailee silmä kovana Viivin ympärillä pyöriviä miehiä. Merkille pannaan niin Latva-Murron poikamiesisäntä, maaottelussa kunnostautunut Otto kuin väliaikaisessa sotasairaalassa toipuva Aartikin. Kun sotavuodet viimeinkin ovat ohi, on Viivi monta kokemusta rikkaampi. Edessä tuntuu kuitenkin kaikesta huolimatta olevan uusi kevät.

Pidin kirjasta tosi paljon, sillä se kuvasi naisen elämää kotirintamalla ja sotalesken kokemuksia todentuntuisesti. Jos jotain huonoa täytyy sanoa, niin tapahtumat menivät välillä kamalan nopeasti eteenpäin ja välillä olin tosin ihmeissäni että mitäs aikaa nyt eletään. Ja ihaninta tässä kirjassa oli jälleen kerran se murre:)