Kirsti Ellilän kirjat ovat jäänet minulle vieraiksi. Olen kyllä aloittanut muutamia, mutta jostakin syystä ne ovat kaikki jääneet kesken. Melkein jo luovuin toivosta, kunnes löysin kirjastosta Ellilän uusimman kirjan, Pappia kyydissä, josta olin jo ehtinytkin lukea muutaman esittelyn. Kirja kertoo mielenkiintoisesta ja ajankohtaisesta aiheesta eli naispappikysymyksestä, joten pakkohan tähän oli tarttua.
Matleena on opiskellut teologiaa yliopistossa. Opinnot ovat kuitenkin olleet vuosia jäissä Matleenan hoitaessa lapsia kotona. Lasten ollessa isoja on vihdoinkin aika saattaa opinnot loppuun. Matleenalla on kuitenkin ongelma, sillä pappia hänestä ei voi tulla, koska pappi-aviomies kuuluu Timoteussäätiöön, joka ei voi hyväksyä naispappeja. Tämä on myös koko perheen aate. Matleena menee töihin hautaustoimistoon, mutta sekään ei auta Matleenan masennukseen. Hän alkaa uudestaan pohtia naispappeutta, mutta ei saa siihen tukea uskonveljiltään, jotka kaikkoavat takavasemmalle, tai Aulikselta, joka keskittyy vain kirkkoherranvaaleihin, jossa Auliksen kilpailijana on -voi kauheaa- nainen. Lapsi- ja eläinlauma sekä talonröttelö kypsyttävät Matleenan, jolle alkaa pian valjeta, mitä nainen oikeasti haluaa…
Hauskasti kirjoitettu romaani, jonka kepeän pinnan alla puhutaan myös vakavasti asioista. Eipä ihan perinteistä naisten höpöhöpö-viihdettä. Yleensä jätän kaikki uskonnolliset kysymykset omaan arvoonsa, sillä en koe niitä läheisiksi. Puheet siitä, että naispappeuden kieltämisestä saavat karvani säännönmukaisesti pystyyn, joten varauduin siihen, että tämä kirja kiehuttaa sappeani. Niinhän se tekikin, mutta toisaalta hyvän kirjan tarkoituskin on herättää tunteita.
Hyvä kirja, jonka suosittelen lukemaan. Epäilen kyllä, että tämä kirja ei -valitettavasti- tule kestämään toista lukukertaa
