En tiedä olivatko ennakko-odotukset liian kovat, mutta minuun tämä kirja ei tehnyt mitään kovin kummoista vaikutusta, vaikka historiafani olenkin. Luin kirjan läpi pelkällä tahdonvoimalla, koska eräpäivä kummitteli jatkuvasti taustalla. Henkilöt ja tapahtumat eivät vain olleet niin mukaansatempaavia kuin takakannessa annettiin ymmärtää. Kotkansilmä -sarjaa on ainakin tähän asti ilmestynyt kolme osaa, joten ehkä joskus voin kokeilla muidenkin osien lukemista, jos ne kirjastosta sattuvat käteen osumaan.
Eeva Vuorenpään Kotkansilmä-sarjan ensimmäisessä osassa Kotkansilmä eletään vuotta 1950 Hämeessä. Puuseppä Jokisen perhe muuttaa syrjäkyliltä upeaan Kotkansilmän kartanoon, joka on puistoineen ja puutarhoineen Helka Jokiselle paratiisi. Kartanonherra Munster elää perheineen ylellistä elämää, samalla kun muuriaidan toisella puolella työväki sinnittelee sodan jälkeisen Suomen niukkuudessa. Munster-suvun tarunhohtoinen vaakunakotka katselee seinältä kartanon elämää.
Tapahtumien keskiössä on kolme naista: kartanonrouva Margot, puusepän rouva Helka sekä hänen aikuistuva Riitta-tytär. Sodan ja menneisyyden varjot vievät molemmat perheet katkeriin kamppailuihin. Rakkaus ja intohimo jättävät jälkensä koko loppuelämään. Kipeimmin tämä painaa Margotia, jota painaa huoli nuoruuden valinnoista. Margotin kohtalo kertoo, ettei mikään aineellinen hyvä voi silottaa sydämen surua.
Helsingin olympialaiset, Armi Kuusela, yleislakko, sotapainajaiset sekä koko 50-luku iloineen ja suruineen leimaavat aikakautta ja kuljettavat kartanoyhteisön monia ihmiskohtaloita. Alkavatko vanhat ennusmerkit lopulta täyttyä?
