Terhi Rannelan Taivaan tuuliin on oikeasti nuorten kirja, mutta soisin mahdollisimman monen aikuisen tarttuvan siihen. Kirjan pääteemana on koulukiusaaminen ja aikuisten piittamattomuus, jolla on kamalat ja kauaskantoiset vaikutukset, sekä manipulointi, jonka avulla rikkinäinen ihminen voidaan houkutella mihin tahansa.

Kirjan alussa Aura Hiljanen on ala-astetta käyvä tavallinen tyttö, terrorismintutkija-vanhempien ainoa lapsi. Auran maailma suistuu raiteiltaan eräänä tavallisena perjantai-iltana, kun äiti kuolee auto-onnettomuudessa. Vaimonsa kuoleman jälkeen isä menettää otteensa elämästä täysin eikä häntä kiinnosta mikään muu kuin juopottelu. Pikku-Aura jää täysin heitteille. Koulussa Auraa aletaan kiusata eikä opettaja ole huomaavinaan Auran hätää. Auralla ei ole kavereita, joten hän kasvaa kirjojen parissa sekä keksii itselleen turvan erilaisista sankarihahmoista: ensin Peppi Pitkätossusta ja myöhemmin sodanjumala Pallas Athenesta.

Teini-ikään mennessä Aurasta kasvaa itsenäinen tyttö, joka elää kirjojensa keskellä. Aurasta tulee ärsyttävä besserwisser, joka haluaa joka tilanteessa päteä, ja joka suhtautuu alemmuudentuntoisesti ja halveksivasti ns. tavallisiin nuoriin ja oppilaisiin, joita koulunkäynti ei erityisemmin innosta. Teini-iässä hän löytää äitinsä tutkimukset saksalaisesta terroristista, Ulrike Meinhofista. Ulrikesta tulee Auralle varaäiti ja todellinen idoli. Lähipiiri on helisemässä Auran kiinnostuksen kanssa. Kaikki muuttuu, kun Aura tapaa Henrin, miehen, jossa on samaa vihaa kuin hänessä itsestään. Aura rakastuu mieheen korviaan myöten, mutta Henrillä on omat suunnitelmansa, joihin hän Auraa tarvitsee: hän suunnittelee pommi-iskua kouluun ja masentunut Aura on siihen hyvä apu. Pariskunta aikoo jättää jälkensä historiaan tavalla tai toisella.

Luin tämän kirjan ekan kerran ennen Jokelaa ja Kauhajokea, jolloin ensimmäinen ajatus oli “hyvä kirja, mutta eihän tällaista voi tapahtua oikeasti.” Valitettavasti kuitenkin voi. Kamalinta tässä kirjassa oli kuvaus koulukiusaamisesta, johon opettaja ei ollenkaan viitsinyt tarttua: syynä oli se, että kiusaajat olivat “hyvän perheen lapsia”, jotka osasivat miellyttämisen taidon. Selän takana tytöt ruotivat Auran ulkonäköä: “muista, ettet sinä ole ollenkaan nätti tyttö”. Rankkaa, että jo ala-asteella peli on noin julmaa.

Henri oli myös todella kuvottava henkilö. Ihmettelin, eikö Aura todella huomaa miehen läpinäkyvää käytöstä, Henrihän oli todella kylmä ja laskelmoiva, mutta ilmeisesti Aura-parka oli niin innostunut siitä, että joku viimeinkin “välitti” hänestä, ettei välittänyt Henrin ajoittaisesta etäisyydestä. Ja toisaalta naristit ym. persoonahäiriöiset ovat hakoja saamaan ihmiset uskomaan mitä kummallisimpia asioita.

Taivaan tuuliin on hyvä, mutta järkyttävä, surullinen ja ennen kaikkea ajatuksia herättävä kirja. Tämän haluaisin ehdottomasti tulevaisuudessa luetuttaa oppilaillani!