Tanssiva tassu on Marja Orkoman Eläinasema Satakieli -sarjan kolmas ja todennäköisesti myös viimeinen osa. Aiemmin tässä sarjassa ilmestyneitä kirjoja ovat Keisarinnan kaulanauha (2007) sekä Pörröinen pelastaja (2008). Tanssivan tassun päähenkilöinä ovat eläinlääkäri Antti Raita sekä Antin elämänkumppani Marja Kunnas, joka on tuttu myös Orkoman edellisestä, Satakielilaaksoon sijoittuvasta Muuttolintu -sarjasta.

Aiemmista osista poiketen Tanssiva tassu kuvaa Antin ja Marjan elämää talvella eikä kesällä. Pimeä ja synkkä talvi rassaa Anttia, kuten myös vastaanotolla käyvät erikoiset eläimet, kuten liskot ym., jotka panevat Antin ammattitaidon koetukselle. Omat ja läheisten terveysongelmat koettelevat myös Antin ja Marjan välejä. Marjahan omistaa kahvilan, joka toimii myös pienenä hotellina. Talvisin Marja työskentelee kylpylän vastaanotossa, missä hän joutuu palvelemaan myös hankalia asiakkaita. Lisäksi Marjaa kalvaa kaukokaipuu, mitä ei ainakaan helpota hotellissa lomaileva englantilainen Thomas, jonka seurassa Marja viihtyy liiankin hyvin ja se hiertää pariskunnan välejä. Antin elämään mahtuu kuitenkin myös hyviä hetkiä, kuten tuomarina oleminen koiratanssikisoissa. Ja mitä lähemmäs kevättä mennään, sitä paremmiksi Marjan ja Antin välit muuttuvat.

Tanssiva tassu oli tämän sarjan ehdottomasti heikoin lenkki. Kirjassa ei oikeastaan tapahtunut mitään uutta, vaan tapahtumia pyöriteltiin tuttujen kaavojen avulla. Tässäkin kirjassa keskeisiksi aiheiksi nousivat Marjan Englannissa asuvan Anna-tyttären perhe-elämä, Marjan Lauri-isän sairaus (Lauri on aiemmin kärsinyt kasvaimesta) sekä Marjan vanha kouluaikainen ystävä Riitta, joka on häirinnyt Marjan elämää koko Satakielilaaksossa elämisen ajan. Parasta tässä, kuten muissakin sarjan kirjoissa, oli asiantunteva kuvaus eri eläimistä ja niiden hoitamisessa. Toisaalta pitkät jaarittelut käärmeenhoidosta ja etenkin käärmeenomistajan elämästä tuntuivat välillä melko puuduttavilta.

Hyvä kirja, muttei todellakaan parasta, mitä olen Orkomalta lukenut. Marjan ja Antin elämä alkaa olla nähty, joten toivottavasti Orkoman seuraava romaani kertoo joidenkin uusien hahmojen elämästä.

PS. Huomaa myös postauksen alussa oleva kuva. Käytin koko viikonlopun siihen, että opettelin liittämään blogiini kuvia. Olen nyt viimeiset pari päivää kuljeskellut ylpeänä, kun sain muutaman kuvan liitettyä teksteihin. Hyvä minä!