Pirkko Saisio on yksi niistä kirjailijoista, jonka kirjoja lukisin mielelläni enemmän, mutta kirjat eivät jostain syystä ikinä siirry kirjaston hyllystä omaan kotiini. Kainin tyttärenkin, joka on Saision vähän vanhempaa tuotantoa vuodelta 1984, luin siitä syystä, että se on tenttikirjana.

Kainin tytär kertoo pianisti-Riskusta ja papin tyttärestä Annasta, joka on sellisti. Anna ja Risku valvovat tahoillaan samaa tähtikirkasta yötä, käyvät läpi mielessään suhteensa seitsemää vuotta, elämäänsä, oikeutta löytää itsensä ja toisensa. Risku on pystynyt avaamaan musiikin Annalle, tekemän soittajasta taiteilijan ja samalla opettaja-oppilas -suhde on muuttunut eroottiseksi. Risku ja Anna ovat yrittäneet ostaa oikeutusta suhteelleen yhteisellä taiteella, opettajasta on tällöin tullut opetettavansa säestäjä. Vähitellen Anna on kuitenkin noussut opetettavansa harteille, Risku ei enää pärjää säestäjänä(kään) ja hankkii Annalle itseään paremman kumppanin.

Kolmiodraama, yhteiskunnan moninaiset paineet ja oman minuuden etsintä heittävät heidät viimeisten kysymysten eteen: voiko rakkaudelle vaatia tai pitääkö sille edes odottaa oikeutusta? Riskun ja Annan perheessä tapahtuu Kainin ja Aabelin ikivanhan myytin nykypäivän muunnelma, draama, jonka johdosta voi kysyä, onko Kainin merkki merkki rikoksesta, syyllisyydestä ja häpeästä, vaiko halusta suojata ja varjella sen kantajaa. Vai onko se ehkä merkki molemmista?

Kainin tytär ei välttämättä ollut kovin hyvä kirja enkä varmastikaan tule lukeneeksi sitä uudestaan, mutta sen tarina ja Saision kuvaamat henkilöhahmot olivat kiiinnostavia. Romaani käsittelee rakkautta naisen ja naisen sekä naisen ja miehen näkökulmasta, syyllisyyttä sekä itsen ja toisen hyväksymistä. Lesborakkauden kuvaaminen, itsensä etsiminen ja löytäminen sekä uskonnollisuus ovat esillä monissa Saision kirjoissa ja varmasti Saisio kirjoittaa monissa kohdin omista kokemuksistaan. Saision tyyli on myös omintakeinen, luvut ovat lyhyitä ja monet kappaleet koostuvat vain muutamista virkkeistä, joten se luo illuusion lyhyestä tarinasta. Lyhyessä tilassa ehtii kuitenkin sanoa paljon.

Olen iloinen, että tulin lukeneeksi tämän kirjan.