Kristin Hannah on jäänyt kirjailijana minulle melko vieraaksi, sillä hänen kirjojaan esitellään harvemmin missään. Sain joululahjaksi hänen romaaninsa Rakkauden tähden, johon tartuin viikonloppuna lähinnä sen vuoksi, että parempaakaan lukemista ei ollut tarjolla. Kirja oli todella hyvä ja mukaansatempaava, luin tarinan alusta loppuun parin päivän aikana ja päätin, ettei tämä kirja todellakaan jää ainoaksi Kristin Hannahin kirjaksi, jonka luen.
Angie DeSaria on aina kuvitellut, että elämä kulkee tuttua kaavaa: opiskelupaikka, ammatti, avioliitto ja lapsi. Kaikki sujuu muuten hyvin, mutta yrityksistä huolimatta Angie ja Conlan eivät saa lasta. Lopulta lapsesta tulee Angielle pakkomielle ja pariskunnan avioliitto kariutuu. Angie palaa takaisin perheensä luo ja menee auttamaan perheensä omistamaan ravintolaan. Edesmennyt papa on aina pitänyt Angieta lempilapsenaan ja se on aiheuttanut närää sisarusten välille. Kirjan aikana tullaan kuitenkin huomaamaan, että veri on vettä sakeampaa ja vanhat kaunat voidaan unohtaa, kaikkien kesken…
Lauren puolestaan on 17-vuotias nuori nainen, joka on aina kaivannut äitiä siinä missä Angie lasta. Laurenin oma äiti on saanut tyttärensä teini-ikäisenä ja siitä asti elämä on ollut pelkkää alamäkeä; Laurenin äitiä ei ole kiinnostanut muu kuin juominen ja juhliminen uusien miestuttaviensa kanssa. Laurenin elämä ei äitiä kiinnosta. “Muista pitää polvet yhdessä” on hänen ainoa kommentti tyttärelleen, kun tämä valmistautuu koulun tanssiaisiin. Dramaattisten tapahtumien kautta Lauren muuttaa Angien luo asumaan ja lopulta kumpikin nainen oppii, mikä on perheen ja luottamuksen merkitys.
Angien lapsenkaipuu ja Laurenin halu saada turvallinen ja rakastava -oikea- perhe oli kuvattu koskettavasti. Kirjaa lukiessa meinasin liikuttua monta kertaa ja varsinkin loppu oli todella herkkä. Olenkohan näin vanhemmiten muuttumassa herkemmäksi vai mistä lienee kysymys, sillä normaalisti en herkistele kirjojen ääressä, varsinkin jos ne ovat hömppää.
Kirjan aikana mietin Laurenin suhtautumista Angieen, sillä jos on koko ikänsä janonnut äidinrakkautta ja turvallisuutta (kotiintuloaikoja yms.) ja sitten yhtäkkiä joku niitä tarjoaa, niin sujuisiko kaikki yhtä kitkattomasti, kuten Laurenilla, vai olisivatko asiat monimutkaisempia. Luulen, että tosielämässä luottamuksen rakentaminen ei sujuisi yhtä kivuttomasti kuin tässä kirjassa.
Kaiken kaikkiaan tämä teos oli hieno tarina kaikista niistä vaikeista valinnoista, joita joudumme rakkauden eteen tekemään.
