Katsoin Sooloilua-elokuvan DVD:ltä ja sen jälkeen piti lukea myös Katja Kallion samanniminen kirja. En oikein osaa päättää, onko Sooloilua hyvä vai huono kirja. Olen lukenut sen pariin otteeseen, mutta jokin siinä aina ärsyttää. Kirjassa on hyvä juoni, mieleenkiintoinen kerronta ja hauskat henkilöhahmot, mutta joku siinä silti klikkaa.
Sooloilua kertoo nuoresta Emmasta, joka työskentelee kaupunkilehdessä ja vastailee palstallaan ihmisten kysymyksiin. Emma on hyvin itsenäinen nainen, joka ei ole tottunut huolehtimaan muista kuin itsestään ja korkeintaan ystävästään Idasta sen jälkeen, kun naiset ovat käyneet kokkareilla, jatkoilla ja jatkojen jatkoilla. Eräänä päivänä kaikki muuttuu, kun Emma tapaa hurmaavan kapellimestarin. Emman ja Joelin välille kehittyy kiihkeä suhde ja he tapaavat aina silloin, kun Joel on Suomessa. Huuma ja sängyssä nahkeaksi vanuttunut tukka kyllä pukevat Emmaa, mutta pikkuhiljaa suhde kehittyy vakavampaan suuntaan, kun soppaan lisätään vinksahtanut anoppi-kokelas, hemaiseva ex-tyttöystävä ja sokerina pohjalla- vauva. Kaikenlaisia yllättäviäkin tilanteita tulee esiin, kun keitoksen annetaan muhia 300 sivun verran välillä hämmentäen…
Ihmettelin hieman, kun kirjassa kerrottiin Emman olevan itsekäs ihminen, mutta samalla Emma muutti asumaan Joelin äidin kanssa ja hoivasi tätä Joelin ollessa työmatkalla ja usein sillonkin, kun Joel oli paikalla. Minusta Emman käytös osoittaa mitä suurinta jalomielisyyttä ja epäitsekkyyttä, koska minusta ei ainakaan olisi hoivaamaan kenenkään miehen äitiä, oli kyseinen mies sitten kuinka ihana tahansa!
Kirjasta voisin vielä mainita sen verran, että siinä olevat “lukijakirjeet” ja Emman vastaukset niihin olivat mielenkiintoista extra-luettavaa. Itse olin löytävinäni kirjeistä myös vihjeitä seuraavien kappaleiden tapahtumiin, mutta voihan olla, että ne olivat vain omaa ylitulkintaani:)
