Sainpahan pitkästä aikaa luettua myös Enni Mustosta. Mustonen kuuluu ehdottomasti viihdekirjailijoiden aateliin, sillä hänen kirjansa ovat mukaansatempaavan kevyttä hömppää eli juuri sopivaa ajankulua, mutta kirjassa on myös realistisia aineksia. Vaikka kirjat käsittelevätkin rakkauskiemuroita, niissä on aineksia myös tosielämästä. Vähän sekavaksi meni, mutta tämän paremmin en osaa asiaani ilmaista:)
Yllätysperinnön päähenkilö on Koivikon Anna, gradua vaille valmis kotieläintieteen maisteri. Annan parisuhde on katkolla siipan muutettua Saksaan työn perässä, joten Anna suunnittelee pakertavansa gradun loppuun. Suunnitelmat muuttuvat, kun Anna saa soiton kotoaan: vähän mustaa jäätä tien pinnassa sillan kohdalle eikä Annalla enää ole isoveljeä. Opinnot menevät jäihin, kun Anna palaa vanhalle kotitilalleen, missä odottaa iso lypsykarja sekä keskeneräinen navetta. Anna päättää, ettei palaa takaisin Espooseen, ennen kuin tilan asiat on selvitetty. Surun murtamasta leskestä tai reuman runtelemasta äidistä kun siihen ei ole. Annalle on apuaan tarjoamassa useampi kyläläinen ja pari miestäkin. Valitseeko Anna vanhan tappelutoverinsa Harrin vai naapurin isännän? Lehmien hoidon lisäksi Anna joutuu sekaantumaan myös esim. naapurin huoltajuuskiistoihin…
Yllätysperintö oli sen surullisesta aiheesta huolimatta kevyttä luettavaa ja tämän kirjan parissa hujahti nopeasti yksi viikonloppu. Kaupunkilaistytölle maatilan kuvailu ja sanasto tuotti välillä hivenen ongelmia, minä kun en ole kovin tarkkaan perehtynyt kevätkylvöihin tai lypsyn hienouksiin:) Erityisen hellyyttävästi mieleeni jäi Koivikon lehmien nimet. Karja kun oli saanut nimensä siten, että saman suvun lehmillä oli samantyyppiset nimet, esim. Jylinä, Pommi ja Ruuti. Aika herttaista!
