Viime aikoina on tullut pitkästä aikaa luettua kohtuullisen paljon Marja Orkoman kirjoja. Kirjat kertovat +40 v. suomalaisista naisista, ja ovat todella viihdyttävää ja hauskaa luettavaa. Orkomahan on yhtä kuin dekkarikirjailija Pirkko Arhippa, mutta mielestäni hän on paljon parempi kirjoittamaan naisille suunnattua rakkauskirjallisuutta kuin dekkareita. Olen nimittäin aloittanut Arhipan dekkareita kerran jos toisenkin, mutta lähes poikkeuksetta ne ovat jääneet kesken ennen puolta väliä. Olen aina ajatellut, että saman kirjailijan teokset ovat tyylilajista riippumatta samanlaisia, mutta Orkoman/Arhipan kohdalla näin ei onneksi ole.

Orkoman kirjoista luin viimeksi Muuttolintu-sarjan, johon kuuluvat kirjat Muuttolintu palaa kotiin, Muuttolinnun kuuma kesä ja Muuttolinnun pesäpuu. Ensimmäisessä osassa päähenkilö-Marja perii tädiltään kesäkahvilan. Parikymmentä vuotta Englannissa asuneen Marjan avioliitto on tullut tiensä päähän ja niinpä Marja päättää ottaa haasteen vastaan ja muuttaa Satakielilaaksoon pyörittämään kahvilaa. Helppoa tulevalla yrittäjälle ei ole, sillä nuorempana Marja on kirjoittanut kirjan, joka perustuu Satakielilaaksoon, eivätkä kaikki ole sitä unohtaneet. Marja on myös vienyt parhaalta ystävältään poikakaverin ja Riitta kantaa edelleen kaunaa asiasta. Ongelmia Marjalle tuottaa myös Englantiin jäänyt Anna-tytär, jonka elämänvalinnat eivät ole äidin mieleen. Marjan elämään mahtuu myös iloa, sillä Satakielilaaksossa Marja kohtaa myös mukavia uusia tuttavia sekä tutustuu uudelleen isäänsä, joka on jäänyt hänelle melko vieraaksi. Miesystäviäkin olisi tarjolla, mutta uskaltaako Marja enää sitoutua kehenkään? Kirjat seuraavat Marjan vaiheita kolmen kesän ajalta ja ne piti lukea heti peräjälkeen, jotta selviää, kuinka henkilöille lopulta käy.

Orkoma kuvaa hienosti ja realistisesti tavallisen naisen elämää, joten kirjaa lukee mielellään. Kirjat olivat myös kohtuullisen lyhyitä, noin 200 sivua per kirja, joten kirja oli helppo ottaa junaan mukaan. Paikansin Satakielilaakson Naantaliksi, jonka paikkoja kuvataan asiantuntemalla tavalla, ihan kuin itse olisi torikahvilassa nauttimassa tuoretta voipullaa. Sivujuonena oli hauska seurata Marjan Anna-tyttären vaiheita, kun tämä kipuili poikaongelmien kanssa ja etsi omaa paikkaansa elämässä. Pieni varoituksen sananen, sillä kirjaa lukiessa tuli ihan kamala nälkä, siinä kun kuvataan tarkkaan kaikki Marjan kahvilassa myytävät herkut:)

Ainoastaan kirjan päähenkilö Marja tuntui välillä rasittavalta (yllätys, yllätys, kaikissa kirjoissa joku henkilö näyttää ärsyttävän minua). Marja on niitä “en minä mutta ne muut”- ihmisiä, joka ei koskaan löydä itsestään vikoja. Marja ihmettelee, kuinka jotkut saattavat suhtautua häneen penseästi, vaikka kirjasta on aikaa. Samalla kuitenkin kerrotaan, että Marja on tahallaan käyttänyt henkilöitä, jotka on tunnistettavissa todellisiski hahmoiksi, paitsi että näille on sepitetty kauheita kokemuksia. Kyllä Marjan aiempi käytös kirjansa kanssa on mielestäni hyvä syy vetää herne syvälle nenään.

Toinen asia, joka Marjassa ärsyttää, on hänen suhteensa Annaan. Avioeron jälkeen Anna haluaa jäädä asumaan Englantiin lähelle isäänsä, ystäviään ja muita sukulaisia. Anna rakastaa turvallista ja pientä elämää. Hän haluaa mennä naimisiin mahdollisimman nuorena ja saada paljon lapsia, mitä Marja ei ymmärrä alkuunkaan. Tästä syttyy sota äidin ja tyttären välille. No, ainakin sain kiittää omaa äitiäni siitä, ettei hän ole Marjan kaltainen tyranni vaan antaa minun tehdä itse oman päätökseni…

Marjan tarinaa seurataan myös Orkoman eläinasema Satakieli- sarjassa, jonka kertojana toimii Marjan miesystävä. Taidankin hilppasta lainaamaan kirjastosta näitä kirjoja, sillä niiden lukemisesta on aikaa. Tällä hetkellä työn alla on myös Orkoman vanhempaa tuontantoa oleva Sydänten sävyhuuhtelu, josta muutaman kymmenen sivun perusteella osaan sanoa, että kirja on todella hyvä. Mutta siitä kuulette varmasti lisää tuonnenpana!