Jotain kummallista tapahtui kirjastossa, kun nappasin hyllystä vuosien tauon jälkeen Laila Hietamiestä mukaani. Itse asiassa en ole lukenut Hietamieheltä muuta kuin Suontaan kylän elämästä kertovan Kannas- sarjan, johon kuuluu mm. kirja Hylätyt talot, autiot pihat. Tällä kertaa mukaani tarttui Anni- sarjan ensimmäinen osa Kylä järvien sylissä. Metsäkylän asukkaiden kohtalot tempaisivat minut mukaansa niin perusteellisesti, että ahmaisin tiiliskivenpaksuisen kirjan melkein yhdeltä istumalta. Harmi, että seuraavat osat olivat lainassa, joten sarjan lukemiseen tulee nyt pieni tauko. Aion kuitenkin ehdottomasti kahlata tuon sarjan läpi, oli nimittäin sen verran mielenkiintoinen ja hyvä tuo ensimmäinen osa.
Kylä järvien sylissä kuvaa Metsäkylä- nimistä pientä paikkaa Karjalassa lähellä Vienan laulumaita. Kirjan tapahtumat keskittyvät erityisesti Ristiniemen ympärille, joka on kylän taloista suurin. Talvella sitä asuttavat Ida Maria ja hänen tyttärentyttärensä Anni, sillä talon tyttäret opiskelevat Viipurissa ja Sortavalassa ja talon isäntä kiertelee pitkin Karjalaa puuasioissa. Kirjassa kuvataan tapahtumia yhden kesän aikana 30-luvun alkupuolella. Tapahtumat saavat alkunsa siitä, kun Ristiniemen perikunta sekä kylän kesäasukkaat vieraineen saapuvat kotiin ja huviloilleen juhannuksen viettoon. Kesän aikana monissa taloissa asiat pannaan uuteen järjestykseen, ja kun varjot taas illalla pitenevät, on monen ihmisen elämä saamassa uuden suunnan, kun vanhat kaunat ja salaisuudet nostetaan pintaan.
Laila Hietamiestä kehutaan loistavaksi lapsikuvaajaksi ja huomasin tämän itsekin lukiessani Annin tarinaa. Anni on herkkä pieni tyttö, jolla ei ole tietoa isästään ja joka elää isoäitinsä kanssa äidin toimiessa opettajana toisella paikkakunnalla. Anni on näkevinään koskessa haltijoita ja linnut ovat tytölle elintärkeitä, mutta sitä kylän muut lapset eivät voi käsittää ja siksi he kiusaavat Annia. Kesällä sattuu jotain, joka muuttaa pienen tytön elämän lopullisesti. Onneksi Annilla on ystävänään mylläri-Adam, joka ymmärtää Annin kuvittelemat sadut ja tarinat.
Positiivista kirjassa oli, että se kuvasi totuudenmukaisesti kylän elämää ristiriitoineen kaikkineen. Kirja ei siis ollut mikään semmoinen Katajamäki-tyyppinen kyläkuvaus, jossa kaikilla on niiin mukavaa. Erityisesti pidin Louhen “Raamattu-siskoksista”, Raakelista, Ruutista ja Leeasta, jotka katsoivat aiheelliseksi juoruta kaikkien asioista. Varsinaisia “ulla taalasmaita”:) Kaikki hahmot olivat uskottavia, vaikka aluksi sainkin jatkuvasti tarkastella etuliepeen esittelyosiosta, kuka oli kenekin kanssa samaa perhekuntaa. On nimittäin sen verran paljon näitä henkilöitä.
Lämpimästi suosittelen tätä kirjaa kaikille kotimaisen viihteen ystäville. Ensin ajattelin, että kirjassa on paljon historiaa (vrt. aikakausi), mutta vähemmän tässä oli historiaa kuin esim. Kannas- sarjan kirjoissa. Hieman vain sivuttiin lapuan liikettä. Ehdottomasti aion lukea lisää Hietamiestä jatkossakin!
